You're just like the others

Syke tuntui olevan pilvissä, eikä tällä kertaa syy ollut Walldomarin, ei ainakaan myönteisellä tavalla. Mina haukkoi henkeä, vapisten. Se pelkäsi oriin reaktiota kieltäytymiseen, ollen kuitenkin samalla hieman helpottunut saadessaan mustan painon pois päältään. Kirjava kaipasi Värettä taikka oikeaa emäänsä enemmän kuin koskaan, nyt se tarvitsisi rauhoittavia sanoja ja vakuutteluja siitä että oli toiminut täysin oikein.

Mina nosti katseensa mustaan säikkynä, yrittäen saada vapinansa hallintaan. Aluksi ainoa asia mitä tamma sai suustaan puserrettua oli heikko ja lohduton vinkaisu, se ei voinut itsekkään uskoa kuinka lähellä oli äsken ollut menettää koskemattomuutensa. Lisäksi kirjava oli päästänyt toisen lähemmäs kuin kenenkään muun koskaan.
"E- en.." Mina aloitti hieman värisevällä äänellä, laskien katseensa hetkeksi maahan keräten rohkeutta.

"En ole ennen tehnyt tälläistä." tamma lopulta myönsi, vilkaisten hieman epäröiden Walldomarin jäänsinisten silmien katsetta, joka kieltämättä näytti hämmentyneeltä. Se vain sai Minan häpeämään entisestään kokemattomuuttaan, oriilla oli ollut takuulla erillainen käsikirjoitus tapahtumien kulkuun.

Mina vapisi, eikä musta ori voinut kuin kokea syyllisyyttä ja häpeää toiminnastaan, tuijottaessaan rauhattomana tammaa joka näytti vielä pelästyneemmältä kuin Walldomar itse. Samalla ori hermostui Minankin suhtautumista - miksei kirjava ollut sanonut mitään tai edes varoittanut aijemmin, ennen kuin kaikki oli johtanut tähän?

- Mikset sinä sanonut mitään? musta kysyi, tahtomattaankin hieman närkästyneellä äänellä, tajuamatta sen ehkä loukkaavan Minaa lisää. Mutta mistäs ori olisi voinut tietää mitä tamma oli halunnut, itsepähän tämä oli ollut alusta asti jutussa mukana!

Kyllähän Mina oli jo ehtinyt tajuamaan oman tyhmyytensä, joka tosin meni osaltaan kokemattomuuden piikkiin.
"En minä tajunnut ennen kuin.." tamma ei pystynyt edes lopettamaan lausettaan, eiköhän Walldomar jo tajunnut mitä tämä tarkoitti. Toivottavasti. Sillä hetkellä hylkiö halusi pois ja nopeasti, mustan närkästynyt ääni ei auttanut asiaa alkuunkaan.

Siniset silmät tähyilivätkin mahdollista syytä poistua, Mina halusi johonkin muualle, ylhäiseen yksinäisyyteensä ja itkemään omaa tyhmyyttään, ahdistustaan ja häpeäänsä. Sekoitus joka saattoi vain synnyttää katkeria kyyneleitä.

Tamma ei ollut kovinkaan innokas selventämään Walldomarille kuinka kokematon oikein olikaan, nyt ori kyllä tajusi että kirjava oli koskematon. Ainakin toivottavasti. Mutta tämä tuskin käsitti kuinka tarkasti Mina oli varjellut henkilökohtaista aluettaan, pitäen lähes kaikki puolen metrin etäisyydellä itsestään.

Walldomar tuhahti itsekseen ja vilkaisi rauhattomasti muualle. Jos Mina olisi vain sanonut aijemmin... Ori loi nopean silmäyksen tammaan, keksimättä mitään vastattavaa. Tunnelma oli kiusallinen. Jos musta sillähetkellä olisi ollut kädellinen, olisi tämä luultavasti näprännyt jotain hermostuneesti tai naputellut pöytää sormillaan.

Walldomar ei osannut sanoa enää mitään, sen äänihuulet tuntuivat täysin turtilta ja olo muutenkin hektiseltä, eikä sydämentykytyskään ollut laskenut yhtään alemmas. Levottomasti musta astahti paikallaan ja vilkaisi Minaa nopeasti, oriista näki selvästi ettei tämä tiennyt ollenkaan mitä tehdä.

Walldomar ei enää sanonut mitään ja ehkä hyvä niin, Mina tuskin olisi sillä hetkellä kestänyt enempää. Ensimmäistä kertaa mustan paikalla olo tuntui ahdistavalta, myös ilmapiiri oli vaivautunut. Tamma halusi pois, se oli sydänjuuriaan myöten järkyttynyt ja peloissaan. Lohduttava syli olisi ollut paikallaan, mutta samalla kirjava kavahti ajatusta jonkun kosketuksesta. Mihin se oli äskenkin johtanut!

Lopulta Mina sortui hätävalheeseen, uskomattoman huonoon ja kliseiseen sellaiseen.
"Minua odotetaan, unohdin sen aivan. M-minun pitää mennä." tamma ilmoitti töksähtelevällä ja hermostuneella äänellä, tietäen itsekkin kuinka surkea valehtelija oli. Kuitenkin, odottamatta mustan vastausta, kirjava käännähti nopeasti ja poistui paikalta nykivin liikkein. Häpeillen itseään, miten joku saattoikaan olla niin naivi ja tyhmä?

Mina poistuu, kiitokset pelistä <3

Walldomar olisi voinut potkaista itseään Minan valehdellessa surkeimmalla mahdollisella tavalla mitä ori oli kuullut, jo tamman lähes hysteriaa lähentelevä käytös sai mustan häpeämään itseään, enemmän kuin koskaan ennen.

- Mina odota, Walldomar sai lopulta sanottua, ottaen askeleen tamman perään, mutta Mina oli jo liian kaukana kuullakseen. Hetken aikaa ori seisoi vaiti paikoillaan, tuijottaen suuntaan minne kirjava oli painunut, tuntien sitten häpeän, syyllisyyden ja raivon räjähtävän sisällään.

- Helvetti...... Helvetti helvetti helvetti!

Viimeisen karjaisun yhteydessä ori oli kerännyt jo valtavan myskypilven päälleen, iskien nyt raivokkaan salaman maahan, saaden jopa jäätyneen ruohon palamaan. Liekit silmissään kiiluen Walldomar tuijotti yhä Minan perään, täristen ja kiristellen hampaitaan pelkästä pettymyksestä.

Loistavaa. Nyt se oli pilannut välinsä kokonaan Minaan ja samalla tehnyt itselleen rattopojan maineen. Kerrassaan loistavaa.

// Walldomar poistuu, samoin <3 //