Do not play with me (on)

Nuori, nelivuotias tamma käveli määrätietoisin askelin satamalaituria pitkin maalle. Se siristi silmiään - sumu peitti näkyvyyden suurimmilta osin, mutta tähän ruunikko oli jo tottunut. Roxanne pärskähti ja hypähti betoniselle maankamaralle. Äkkiä se huomasi kaksi sitä lähestyvää hevosta, joita se ei ollut ennen nähnyt.
- Hei? Sinä siellä, toinen vieraista huudahti ja suuntasi askeleensa kohti täysiveristä.
- Voitko kertoa, kenen alueella olemme? Olemme Kharonista ja ajattelimme oikaista tämän sataman poikki..

Roxanne kohotti kulmiaan ja astui rohkeasti hevosia vastaan.
- Olette Fornjotissa, mutta älkää antako sen häiritä. Vapaa maa, vapaa valuutta. Oikeus kulkea minne haluaa. Minun luvallani.
Ruunikko kohotti toista kulmaansa ja katsoi toisia onko-vielä-kysyttävää?- ilmeellä. Vieraat vilkaisivat toisiaan ja sitten taas itsevarman näköistä tammaa. Liekö tämä ollut klaanin johtajatar?
- No siinätapauksessa, tuota, kiitos? Toinen hevosista vastahti ja naurahti, jonka jälkeen kaksikko lähti käyntiin ja katosi pian sumun keskelle.

- Ei mitään, Roxanne lausahti itselleen hevosten kadottua sumuun ja nosti toista kulmaansa tyytyväisenä. Sitten tamma kääntyi, pitäen katseensa kuitenkin vielä kohdassa jonne pari oli kadonnut.

// D ja M //

Ikäväkseen kaksikko ei kuitenkaan pitkälle pötkinyt vaan törmäsi mustaan, massiiviseen oriiseen, joka ei ollut yhtä ystävällinen kuin äskeinen tamma. "Teinä minä häipyisin nopeasti silmistäni ja alueeltani, päiväni ei ole ollut paras ja olisi pelkästään ilo heitellä muutamaa ulkopuolista ympärriinsä." ori huomautti jäätävän kohteliaasti, se kyllä tiesi kuka oli klaanilainen ja kuka ei, näitä kahta musta ei ennen ollut nähnyt.

Kaksikko naurahti, kumpikaan ei uskonut joutuvansa alakynteen kaksi yhtö vastaan. "Jaa, mutta mepäs saimme äsken johtajattarelta luvan kulkea mailla vapaasti." toinen huomautti, vilkaisten omahyväinen hymy huulillaan toveriaan.
"Johtajattarelta, voinen ilmoittaa että Fornjotin johtaja on ori ja tämä ori sattuu olemaan hyvin vihaisella tuulella ja seisoo teidän edessänne." samassa kaksikko irtautui maasta ja kiisi sumuun, ainoastaa Morten tiesi, että kaksikko laskeutuisi maahan vasta nimeämättömillä alueilla. Laskun pehmeydestä ori ei aikonut ottaa vastuuta.

Musta suuntasi siniset silmänsä sumuun ja lähti astelemaan siihen suuntaan josta kaksikko oli tullut.

Roxanne lähti käyntiin, mutta hetken kuluttua tunsi törmäävänsä johonkin. Se oli sumussa vaihtanut vahingossa suuntaa.
Tamma ravisti päätään ja keskitti katseensa eteenpäin.
- Kappas vaan, Morten.
- Mitäs Mortti tietää? Roxanne kysyi hymyillen vinosti, vaikka mieli olisi tehnyt nauraa ääneen. Musta ori olevinaan jotain niiiin suurta.

"Roxanne, olisi pitänyt arvata." Morten vastasi, sitä ei paljoa heilauttanut tammaan törmääminen. "En ole tainnut antaa sinulle lupaa sinutella minua ja vaikka olisinkin Mortti ei kuuluisi niihin nimiin joilla saisit minua kutsua." ori huomautti kalsean kohteliaasti, vaikkei se ruunikosta pitänyt alkuunkaan se ei antanut tunteidensa näkyä ulos päin.

Mustan mieliala laski entisestään, Roxannella oli paha tapa käydä orin hermoille.

- Jaa sinäkö sen päätät? Uljas, pelottava Morten. Pidät klaanilaisesi tyytyväisenä vakivallan avulla, eivätkä he enään uskalla nousta sanaasi vastaan? Roxanne siristi ruskeita silmiään ja hymyili sarkastisesti, jääden hetkeksi tutkailemaan mustan ulkomuotoa.
- ...Vähän kuten minä?

Nyt täysiverinen ei saanut enää pidäteltyä nauruaan, vaan hohotti niin että satama kaikui.
- Hups. Anteeksi armonne. Tasavertainen Morten, puolueeton ja reilu johtaja, Roxanne tuhahti lopettaen naurunsa ja veti kasvoilleen vakavan, jopa vihaisen ilmeen. Se vihasi Mortenia. Tamma piti tätä kohtuuttomana, epäreiluna ja kaikin puolin epätasaveraisena johtajana, jonka kaikki toimet perustuivat lopulta vain oriin omaksi parhaakseen.

"En minä toisinajattelijoita rankaise, vain niitä jotka rikkovat minua tai klaaniani vastaan." Morten huomautti, pitäytyen kohteliaalla linjallaan, ei Roxannella ollut aavistustakaan mustan mielenmaisemasta, nuori hölmö tamma. Ei ori välittänyt siitä vaikka ruunikko sille nauroikin, vieläpä päin naamaa, toinen vain tuntui ajattelevan ajatuksillaan olevan enemmän arvoa tai vaikutusta kuin todellisuudessa olikaan.

"Olen noita kaikkia, sinä et vain pidä minun tavastani johtaa Fornjotia, se ehkä on tiukempi kuin jonkun muun." Morten vastasi viileästi, se tiesi mitä halusi ja mitä teki saadakseen sen. Eikä ori kohdellut ketään eri tavoin, ei edes omaa tytärtään. "Vai olenko kohdellut jotakuta eritavoin kuin muita?" musta kysyi neutraalisti, aivan kuin ei olisi kuullutkaan tamman naurua ja pilkantekoa.

- Et ehkä, mutta en tosiaan pidä tavastasi johtaa. Sitä ei itseasiassa edes voi kutsua johtamiseksi. Fasismiksi ehkä?
Roxanne pyöräytti vinon hymyn huulilleen ja tarkkaili Mortenin silmiä.

- Usko pois, väkivalta ei ole ratkaisu kaikkeen. Ja onneksi voit hankkiutua hoitoon, uskon että tältäkin alueelta löytyy joku jolle voit kertoa agressioistasi.

"Olet hieman hakoteillä, jos olisin fasisti olisin tappanut toisin ajattelijat heti aluksi." Morten huomautti vakavana, silmät pysyivät yhä kylmän neutraaleina, Roxannen sanat kimposivat kumiluotien tavoin orin nahasta.

"Agressioistani? Tietysti hakeutuisin hoitoon, jos minulla olisi agressioita, mutta minä tiedän täsmälleen mitä olen tekemässä ja miksi." musta huomautti, tamma taisi pitää sitä vain aivottomana lihaskimppuna, kykenemättömänä tajuamaan tekojensa seuraukset. Ajatus sinänsä huvitti Mortenia, ehkä oli vain hyvä että ruunikko luuli sitä tyhmemmäksi kuin se oli.

"Teinä en uskoisi kaikkia juttuja joita kuulette, voi olla että teillä on aivan väärä käsitys minun väkivallan käyttöni mittakaavasta."

- Etkö sinä sitten ole tehnyt niin? Roxanne kysyi virnistäen ja siirtyi käyntiin, kiertäen oriin mietteliään näköisenä.

- Minä en kuuntele juoruja, omistan omat silmäni. Emmekä me puhu tässä nyt väkivaltasi mittakaavasta vaan siitä, että ylipäätään käytät sitä häikäilettömäksi. Kokeile pois, heitä minut puuhun.
Tamma pysähtyi mustan eteen ja tuijotti yllyttävästi silmiin. Kyllä.. Mortenilla oli täysin väärä käsitys kaikesta. Ja varsinkin johtamisesta.

"En, muuten sinä et seisoisi nyt siinä." Morten huomautti, se antoi katseensa seurata ruunikkoa, ori ei aikonut osoittaa minkäänmoisia tunteita tammaa kohtaan ulkoisesti. Vaikka toinen kävikin useaan otteeseen mustan hermoille, se ei näkynyt ulos päin.

"Jos puhut minun empatian puutteestani muita kohtaan, niin kyllä, minulle ei tuottaisi tunnontuskia räsäyttää sinua useammastakaan puusta läpi, mutta minulla ei ole mitään syytä tehdä sitä." musta huomautti, "Sinulla on nimittäin täysi käsitys minun sielunmaisemastani, sodit melkeimpä omia aatteitasi vastaan vetäessäsi minusta nopean johtopäätöksen, sillä on psykologiassa käsitekkin, stigma." ori huomautti, sen portugalilainen aksentti kuulsi läpi muutamasta sanasta, mutta vain Nez olisi tiennyt mitä moinen pikku juttu tarkoitti Mortenin kylmän kohteliaassa käytöksessä.

Mustasta oli huvittavaa käydä moista väittelyä nuoren ruunikon kanssa.

- Niin. Puhumme juuri siitä. Mikset kokeilisi, heittelethän sinä muitakin huviksesi?, Roxanne huomautti kulmiaan kohottaen.

- Olet väärässä. Minä en ole tehnyt ainuttakaan nopeaa johtopäätöstä eläessäni, etkä sinäkään ole poikkeus. Onko sinulla siihen psykologista käsitettä?
Tamma vaihtoi sulavasti painoaan puolelta toiselle ja piti yhä tiukan katsekontaktin mustan silmiin. Oikea jääräpää. Sitä musta oli.

"Mutta ethän sinä silloin voisi todistaa kantaasi, sinähän pyydät minua heittelemään sinua puita päin. Ellen tietäisi paremmin voisin luulla sinua masokistiksi." Morten huomautti kohottaen hieman kulmaansa, hymyilemättä kuitenkaan ollenkaan, ori ei hymyillyt kenen seurassa tahansa, eikä Roxanne kuulunut tähän häviävän pieneen joukkoon alkuunkaan!

"Tuo on jo vain turhaa itsevarmuutta. Etkö muka koskaan ole katsonut jotakuta ja olettanut tästä heti jotain, köyryssä kulkeva ja ympärilleen kuikuileva hevonenko ei heti herätä sinussa epäilyksiä? Jokainen tekee nopeita johtopäätöksiä, aina kun tapaa jonkun, kyse onkin siitä pystyykö näitä oletuksia muuttamaan myöhemmin." musta puhui tasaisella äänellä, tuomatta esiin omaa mielipidettään mihinkään äänensävyillään tai ilmeillään. Ruunikko saisi viettää tämän juttu tuokion jäyhän ja ilmeettömän Mortenin seurassa.

- Mutta ethän sinä tiedäkkään minua paremmin, mikä estää sinua luulemasta minua masokistiksi? Roxanne kohotti toistamiseen kulmaansa. Morten oli huvittava. Säälittävä. Ori näytti tyyneltä, välinpitämättömältä ja rauhalliselta, mutta kyllä tamma tiesi mitä tämä todellisuudessa ajatteli.

- Turhaa itsevarmuutta? EHEI. Sinun metodisi tässä ovat turhia, Ruunikko jatkoi tuhahtaen ja astahti taas käyntiin, lähtien kävelemään ympyrää mustan oriin edessä.
- Oletko ikinä miettinyt erilaista tapaa johtaa? Olen varma, että ennen pitkään joku yllyttää muut klaanilaisesi kapinaan ja lopulta suistaa sinut vallasta, Roxanne huomautti ja loi Morteniin paljonpuhuvan, kieron katseen.
- Mutta ethän sinä siitä ottaisi paineita, ethän?

"En tiedäkkään, mutta sinä tuskin hakisit minkäänmoista nautintoa minulta." Morten huomautti, Roxanne oli turhamainen, itsensä suhteen, ori näki kuinka tamma asetti itsensä kaiken yläpuolelle eikä suostunut näkemään itsessään vikoja joita niin mieluusti osoitti esille muista.

"Miksi luulet etten ole kokeillut? Ajatteletko kenties että olen niin suppeamielinen ettei muut vaihtoehdot ole ikinä käyneet mielessäni." musta uteli, "Mielessäsi ei ehkä ole käynyt, että useimmat ovat tyytyväisiä siihen miten asiat nyt ovat. Klaanilla on vakaa asema, enkä minäkään kulje ympäriinsä huutamassa tai pahoinpitelemässä heitä." alter real huomautti.
"Sinäkö aioit kenties lietsoa kapinaa? Antaa muille klaaneille syyn hyökätä kimppuumme ja tuhota lopullisesti?" ori kysyi katsoen tamman ruskeita silmiä kiinteästi.

- Linnut laulavat Morten, Ruunikko totesi salakavalasti, pysähtyen taas oriin eteen ja laskien päätään aavistuksen alemmas, pitäen kuitenkin ruskeat silmänsä jatkuvasti Mortenissa.

- En minä niin sanonut. Tamma huomautti kohottaen kulmaansa ja päätänsä, jääden tuijottamaan johtajansa silmiä. Pelkuri.
- Mainitsin vain, että joku saattaisi sen tehdä. En puhunut itsestäni mitään.

Tamma astahti eteenpäin, käveli aivan Mortenin eteen ja jäi tuijottamaan tätä tiiviisti silmiin.
- Sinä et tosiaan taida tajuta, Roxanne lausahti vuorotellen katseellaan ruskeita silmiä, omassa katseessaan pelkkää pelottomuutta, kipininöitä ja tappuraa.
- Asut satamahallissa. Pistäydyt silloin tällöin vakituiselle vartiointikierroksellesi, hetät ehkäpä pari viatonta ohikulkijaa puuta päin ja palaat takaisin erakkoluolaasi.

- Sinä et elä täällä muiden klaanilaistesi joukossa. Sinä et tiedä, mitä kansasi keskuudessa todella tapahtuu. Sinulla ei ole siitä aavistustakaan.

"Se että ylipäätänsä mainitsit siitä paljastaa että olet miettinyt asiaa." Morten huomautti, "Sinä voit huomaamattasi olla se joka panee liikkeelle lumipallon, mitä silloin tapahtuu? Ne jotka eivät halua osallisiksi, valita puoliaan kärsivät kaikesta verenvuodatuksesta eniten." ori jatkoi, se oli nähnyt muutaman vallankumouksen ja muutaman sen yrityksen, kuullut vielä useammasta. Jokaisen valtiaan tilalle tulisi aina nousemaan toinen, joka kuvitteli hoitavansa homman paremmin.

"Kylläpäs sinä luulet tuntevasi minut. Jos tietäisit minusta alkuunkaan mitään, tietäisit etten vietä läheskään niin paljon aikaa 'luolassani' kuin luulet." ori vastasi toisen jukuripäiseen katseeseen, sitä lähinnä huvitti toisen sokeus sille että asioilla oli toinenkin puoli. "Ja mitä niihin muutamiin viattomiin tulee, sinä olet kuullut vain yhden puolen kustakin tarinasta, entäpä jos olet törmännytkin raiskariin? Taikka varkaaseen? Luuletko todellakin että sinun hyökkäävä asenteesi saa kaikki puhumaan totta?" Morten kysyi, se oli utelias kuulemaan mitä tamma ajatteli olevansa.

"Maailma on täynnä sinun kaltaisiasi, tiedätkö keitä heistä tulee kun he saavat aatteensa perille?"

- Ja kylläpäs sinä luulet tuntevasi minut. Mistä sinä tiedät, mitä minä muille klaanilaisillesi puhun? Oletko vakoillut minua?
Roxanne puhui terävästi ja siristi silmiään.
- Kenties kyylännyt luolastasi tekemisiäni? Mistä minä voin tietää ettetkö itse olisi varas tai raiskari? Oma asenteesi ei ole omaani empaattisempi.

Ruunikko tuhahti ja heilautti ärtyneesti päätään.
- Niin on sinunkin. Ja pettyisit jos kertoisin jotain omasta kohtalostasi.

"Minulla on oma käsitykseni sinusta." Morten vastasi, suorasukaisesti. "Ei niin, mutta olenko minä muuta väittänytkään?" ori huomautti kohottaen aavistuksen kulmaansa, Roxanne tuntui kuulevan täysin omiaan, tai sitten tamma vain seurasi mustan suun liikettä ja keksi itse sanat. Ajatus sen mahdollisuudessa huvitti oria.

"Neuvostoliitto syntyi sinun kaltaistesi aloitteesta, kuten myös kuuba ja jopa natsisaksa. Lenin, Stalin, Hitler, Mussolini, kaikki ajattelivat pystyvänsä parempaan ja jokaisella oli oma aate. Ajatella että jopa Stalinin kaltainen raakimus tavoitteli utopiaa teoillaan." Morten tiesi ettei ruunikko luultavammin myöntäisi yhteyttä itsensä ja edellä mainittujen diktaattorien välillä, mutta tosiasioita ei voinut kieltääkkään.

Roxanne lähes älähti ällistyksestä. Oliko se todellakin osoittanut kantansa noin epäselvästi?
- Morten hyvä, oletko tosiaan sitä mieltä, että liberalismi ja fasismi ovat sama asia? Olenko sinusta natsi? Kannatan väkivaltaa? Minussa ja mainitsemissasi diktaattoreissa ei ole mitään muuta samaa, kuin ehkä muutoksen aloittaminen.
- Opettele ensin käsitteiden määritelmät, muuten nolaat itsesi julkisesti. Minä toki voin pitää tällä kertaa salaisuutesi.

"Hmm, heistä kyllä tuli fasisteja, mutta luuletko heidän mieltäneen itsensä sellaisiksi alkuaikoina? Lenin ei ollut fasisti, vaan halusi utopian koko maailmaan, mutta miten siinä sitten kävikään? Ja Stalin oli marxisti, Leninin oppipoika, joka kuitenkin valtaan päästyään käänsi kelkkansa totaalisesti. Ja Hitler oli alunperin taiteilija, joka rakasti äitiään valtavasti, tuskimpa hänkään ajatteli että hei menenpäs ja teurastan muutama miljoona ihmistä." Morten huomautti rauhallisesti, "Joten en, en väittänyt että olisit natsi tai kannattaisit väkivaltaa, kun et selvästikkään niin tee. Toin vain erään asian esille jota sinunkin kannattaisi pohtia." musta sanoi.

"Mikä teki heistä loppujen lopuksi fasisteja? Ja miten he saivat kokonaisia kansoja tuekseen? Huomaatko, taas teit nopean johtopäätöksen puheistani, etkä edes kysynyt mitä tarkoitin puheillani." ori kohotti hieman kulmaansa.

Roxanne kuunteli Mortenia hiljaa, täysin ilmeettömästi.

Pitikö tämä tammaa tosiaan noin tyhmänä?
Luuliko ori, ettei täysiverinen ollut ottanut kaikista maailman järjestöistä ja aatesuuntauksista selvää heti siihen kyettyään? Tamman elämässähän ei ollut muuta!
- En koskaan tee nopeita johtopäätkösiä, Roxanne toisti lauseensa Mortenin hiljennyttyä ja katsahti taas tämän silmiin.
- En edes sinun osallasi. En edes sinun faktojasi kuunneltuani. En edes siksi, että olet johtajani.

Täysiverinen siristi silmiään. Se tunsi sydämensä hakkaavan, tamma oli vihainen. Se vihasi edessään seisovaa hevosta, halveksui tätä sydämensä pohjasta. Musta ori oli ainut, joka ei tulisi ikinä saamaan Roxannen kunnioitusta. Tai niin tamma ainakin manasi itselleen.

"Niinhän sinä sanot, kuitenkin teet niitä vähän väliä, huomaamattasi, minäkin teen." Morten huomautti rauhalliseen sävyyn, orissa oli tapahtunut hurja muutos siihen lähes verenhimoiseen kuuma kalleen joka se enne oli ollut ja joksi Roxanne tuntui sitä luulevan.

Musta lepyytti takajalkaansa, odottaen jaksaisiko ruunikko jatkaa tätä keskustelua, jossa se ei selvästikkään ollut se osa puoli joka pysyi rauhallisena. Tammahan suorastaan kiehui kiukusta. "Nyt sinä olet sitten vihainen."

Roxanne puri hammastaan yhteen. Ori todella sai sen sapen kiehumaan, ja tammalla oli täysi työ pitää itsensä hallinnassa.

Hetken ruunikko luuli onnistuneensakin, se oli avaamassa suutaan kun Mortenin viimeinen lausahdus pilasi kaiken.
- MISTÄ ASIAT SINULLE PITÄÄ VÄÄNTÄÄ, RAUTALANGASTAKO?? täysiverinen huusi, silmät kipinöiden ja löi vielä etujalkansa kiukustuneena maahan. Tamma ärähti, mulkaisi vielä kerran mustan silmiä ja lähti sitten kankein, lähes juoksevin askelin sumuun.
- Mokomakin kaikkitietävä neropatti.. Roxanne jupisi ääneen, muljautellen silmiään ja purren yhä hammastaan yhteen. Miksi Mortenilla oli tapana saada se ärsyyntymään näin?

Täysiverinen tuhahti, vilkuili sumussa ympärilleen ja päätti lähteä siihen suuntaan mikä tuntui parhaimmalta. Yhä kiukustuneena, kankein askelin tamman siluetti lopulta häipyi harmaaseen, kaikenpeittävään sumuun.

// Roxanne posituu, kiitokset //

Vasta kun Roxanne oli kadonnut sumuun Morten virnisti, äkäpussi, ori ajatteli huvittuneena. Ruunikko otti yleensä pahasti hermoille, mutta nyt toisen valmistautumaton hyökkäys huvitti, alter real ei voinut uskoa että oli todellakin verrannut toista natseihin.

Musta katosi sumuun naureskellen itsekseen, oli sillä muitakin hommia.

// Morten poistuu //